Maailman halvimman öljyn hinta

Suurta pöhinää maailmalla aiheuttanut Fisher Stevensin ohjaama ja Before the Flood -ilmastonmuutosdokumentti herätteli Sumatran reissumuistoni pintaan. Dokumentin keulahahmona esiintynyt ympäristösuojelun parissa jo pitkään toiminut Oscar-voittaja Leonardo DiCaprio toi varmasti ohjelmalle hurjan määrän lisäkatsojia. Hyvä niin, sillä aihe on tärkeä ja tarvitsee nyt huomiota enemmän kuin koskaan. Dokumentin myötä ympäristöaiheisiin uutisiin tarttuivat myös sellaiset ihmiset, jotka eivät muutoin kovin niitä huomioi.

Vierailimme Indonesian Gunung Leuser -kansallispuistossa ja Bukit Lawangin orankien suojelualueella vuonna 2014 eli ennen vuoden 2015 surullisen kuuluisia ja raivoisia viidakkopaloja. Samoissa maisemissa kiertelivät myös Leo ja Fisher kuvausryhmineen. Silmänkantamattomiin ulottuvat palmuöljyplantaasit, ilmassa leijuva savun katku, kuivuneet joet ja pelastetut orangit nipistivät sydäntäni jo 2014. Ja edelleen näiden viidakkojen kohtalo herättää huolta ja kuvat orangeista saavat silmäni herkistymään.

oranki-sumatra-2

Kärsivä monimuotoisuuden kehto

Indonesian trooppisia metsiä kaadetaan noin 800 000 hehtaarin vuosivauhdilla. Metsien voimakkainta hävitystä on tehty vuosien 2000 ja 2012 välillä, jolloin enemmän kuin 6 miljoonaa hehtaaria vanhaa ikimetsää on hakattu maan tasalle. Sumatran luonnollisista metsistä on tuhoutunut melkein puolet viimeisen 50 vuoden aikana. Suurin syy näiden monimuotoisten metsien hävitykseen on tietenkin palmuöljyviljely ja siihen liittyvät villiintyneet metsäpalot.

Kuulostaa melko isolta aukolta planeettamme keuhkoissa ja hiilinielussa.

Tropiikit ovat tärkeä osa maapallomme keuhkoja, mutta myös monimuotoisuuden keidas. Ne ovat valloittaneet vain noin kymmenesosan maapallon maapinta-alasta, mutta silti niissä oleilee ainakin puolet planeettamme eliölajeista. Vaikka Suomen metsät ovat upeita erilaisine eliölajeineen, voittavat tropiikit kotosuomen monimuotoisuusvertailussa mennen tullen. Suomessa oleilee noin 45 000 lajia, mutta esimerkiksi Costa Rican viidakoissa elelee ainakin puoli miljoonaa eliölajia. Pelkästään metsien latvustoissa saattaa asustella hurjimpien arvioiden mukaan jopa miljoonia eliölajeja. Silloin kuin alkuperäinen luonnonmetsä korvataan palmuöljyviljelmillä tai muilla viljelmillä, vähenee luonnon monimuotoisuus radikaalisti.

Sumatran viidakon monimuotoisuus tuli tutuksi myös meille vieraillessamme Gunung Leuser -kansallispuistossa. Saimme kunnian nähdä orankeja (lat. Pongo abelii), gibboneita (lat. Hylobates lar vestitus) ja Thomas leaf -apinoita (lat. Presbytis thomasi), mutta myös lukuisia mielenkiintoisia kasveja ja hyönteisiä. Upeat orangit ovat äärimmäisen uhanalaisia ja Sumatralla niitä on enää jäljellä noin 6600 yksilöä. Orankeja (lat. Pongo pygmaeus) oleilee onneksi myös Borneon saarella, jossa niitä arvoidaan asustavan noin 20 000 yksilöä. Thomas leaf -apinat luokitellaan surullisesti vaarantuneiksi uhanalaisuusluokituksessa.

Mitäköhän näkemillemme apinoille kuuluu nyt, vuoden 2015 rankkojen metsäpalojen jälkeen? Entä onko alueen upea ekosysteemi muuttunut?

Vaikka Bukit Lawang sijaitsee suojelualueella, pystyi siellä näkemään palmuöljyviljelyksien ja metsäpalojen vaikutukset myös vuonna 2014. Purot, joet ja alueen vesiputoukset olivat ajoittain harmillisen kuivia, sillä viljelyt olivat imeneet suuren osan alueen pohjavesistä.

Matkustaminen toiselle puolelle palloa ei ikinä ole ekoteko, mutta kansallispuiston sydämessä sijaitsevassa Bukit Lawangissa on mahdollisuus asua ekokylässä, jossa toiminta on kestävää aurinkopaneeleineen ja yhteisön asukkaita työllistävää. Kylän asukkaat ovat erittäin tietoisia ja huolestuneita palmuöljyongelmasta ja toivovatkin, että Indonesiassa ryhdyttäisiin panostamaan ekoturismiin.

oranki-sumatra-1

Kaukana, mutta lähellä

Sumatran viidakot tuntuvat kaukaiselta maailmalta näin täältä räntäsateen keskeltä tarkasteltuna. Tropiikit ovatkin maantieteellisesti mitattuna superkaukana, mutta silti vaikutamme niihin jokapäiväisillä valinnoillamme.

Palmuöljy on maailman halvin kasviöljy ja sitä käytetään niin elintarvikkeissa, kosmetiikassa, pesuaineissa kuin biodieselissäkin. Myös suuressa suosiossa olevien vegaani- ja luonnokosmetiikkatuotteidenkin sisältä saattaa paljastua tätä öljypaholaista. On haastavaa löytää tuotteita, joissa ei käytetä palmuöljyä, ja on vaikea arvioida tuoteselosteen perusteella sisältääkö tuote tropiikkeja nakertavaa palmuöljyä. Usein emme edes muista katsoa tuoteselostetta.

Asia ei tietenkään ole niin mutkaton, että ongelmat ratkaistaisiin sillä, että länsimaat lopettaisivat palmuöljyn käytön kuin seinään. Monen Indonesialaisen elanto riippuu tästä halvasta ruokaöljystä, mutta voimeko jatkaa palmuöljyn käyttö samassa mittakaavassa kuin nyt?

Palmuöljyviljelyä yritetään tietenkin valvoa erilaisilla sertifikaateilla, kuten WWF:n suosittelemalla RSPO -sertifikaatilla (lyh. Roundtable on Sustainable Palm Oil). Voimeko kuitenkaan olla täysin varmoja, että RSPO -sertifioitua palmuöljy ei tuhoa tropiikkeja? Sertifikaatti on vielä nuori, perustuu vapaaehtoisuuteen ja sen käyttöä ei valvota, joten tällainen tavallinen kuluttaja on hämillään, mihin kannattaa uskoa. Parasta lienee ainakin tarkkailla omaa palmuöljyn käyttöä ja myös kyseenalaista elintarvikevalmistajien palmuöljyn hyödyntämistä.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s