Pelastettu Lieksan Pappilanluhta

Elokuinen sunnuntai houkutteli minut ja siskoni Lisan kuvailemaan Pappilanluhdan kosteikkoaluetta ja koivumetsää. Syksyn tuntua oli jo ilmassa, sillä Rauli-myrskyn jäljiltä puhaltava viileä tuuli vinkui, eikä loppukesän auringonsäteet enää riittäneet lämmöksi saakka.

IMG_8131

Pappilanluhta sijaitsee aivan Lieksan kaupungin tuntumassa. Alue kunnostettiin vuonna 2011, jolloin alueelle rakennettiin kosteikko ja ojanvarteen kasvaneet puut poistettiin. Aikaisemmin alueella laidunsi karja ja sieltä niitettii heinää karjan rehuksi. Laidunnuksen myötä Pappilanluhta oli täynnä avovesialueita, joten alueella liikkui runsaasti lintuja ja muita vedessä viihtyviä eläimiä. Kun laidunta aikoinaan lopetettiin, kasvoi luhta nopeasti umpeen, rehevöityi ja linnut vähenivät.

Vierailumme aikana emme monta lintua nähneet, mutta voin vain kuvitella kuinka kosteikko kuhisee elämää muuttojen aikana. Pappilanluhdan paraatipaikalla sijaitsee komea lintutorni, jonka huipulta on luontoihmisen hyvä tiirailla luhdan kuhinaa.

IMG_8098

Ihminen ja biosfääri

Pappilanluhta kuuluu Pohjois-Karjalan Biosfäärialueeseen. Biosfäärialue on kestävän kehityksen mallialue, joka kuuluu UNESCOn ”Ihminen ja biosfääri” (Man and the Biosphere) -ohjelmaan. Maailmassa on olemassa 669 biosfäärialuetta 119:ä maassa. Yksi niistä on Indonesian Gunung Leuser Biosfäärialue, jossa vierailin pari vuotta sitten. Suomessa sijaitsee Pohjois-Karjalan biosfäärialueen lisäksi Saaristomeren biosfäärialue.

Biosfäärialue ei ole perinteinen suojelualue, sillä siellä myös ihmisen toiminnalla on tärkeä merkitys. Kuten Pappilanluhdassa, voi ihmisen hyödyllisellä toiminnalla ja ympäristön muokkauksella parantaa luonnon monimuotoisuutta. Monimuotoisuuden turvaaminen onkin biosfäärialueiden yksi päätarkoituksista. Tämän lisäksi biosfäärialueen tavoitteena on kehittää alueelle sopivaa ekologista, sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista kestävää kehitystä. Alueilla halutaan myös tukea kehityshankkeita, ympäristökasvatusta, neuvontaa ja tutkimusta.

Biosfäärialueen idea on mainio. Tarvitsemme toki täysin suojeltuja ja koskemattomia alueita, mutta myös biosfäärialuiden tyyppisiä luontokohteita, joissa on myös mahdollisuus tutustua luontoon helposti ja oppia ympäristöstä vaivattomasti. Esimerkiksi Pappilanluhdan lintutornille vievä reitti on esteetön ja sopii siten myös rullatuolilla liikkuville. Ympäristökasvattajana näen biosfäärialueet erittäin tärkeinä oppikenttinä nuorille ja lapsille.

IMG_8070

Biosfäärialueen suojeltu ydin

Pappilanluhta on voimakkaasti ihmisen muokkauksen tulosta, mutta biosfäärialueet koostuvat myös alueista, joissa ihmisen toimintaa on rajoitettu. UNESCOn ”Ihminen ja biosfääri” -ohjelman mukaan biosfäärialueet jaotellaan kolmeen eri tyyppiin: 1) ydinalueeseen, jossa ekosysteemiä suojellaan tiukasti turvaten maisema, laijisto ja geneettinen variaatio, 2) puskurivyöhykkeeseen, jonka tehtävänä on lieventää uloimman vyöhykkeen vaikutuksia ydinalueen suojeltuihin luontoalueisiin, ja 3) uloin vyöhyke, jossa ihmisen toiminta on sallittu siten, että harjoitetaan kestävää taloutta ydinalueen luonto- ja kulttuuriarvoja tai ekosysteemipalveluja tuhoamatta. Pappilanluhta kuuluu uloimpaan vyöhykkeeseen eli yhteistoiminta-alueeseen.

Luonnossa vietetty aika ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa. Tällä kertaa luonto tarjosi raikkaan ilman ja mielenrauhan lisäksi tietoa biosfäärialueista ja Pappilanluhdasta, hupia uuden Hyperlapse-aplikaation kanssa ja monta kaunista loppukesäistä valokuvaa.

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s