Eväspiirakan salaisuus

Ruoka on yksi suurimpia ympäristökuormittajistamme yhdessä asumisen ja autoilun kanssa. Se, miten ja missä ruoka tuotetaan vaikuttaa suoraan ja mutkien kautta päästöjen ja siten ympäristö- ja ilmastokuorman syntyyn. Tiedämme kaikki, että lihantuotanto on suurin ympäristöpaholainen, mutta ruokakassiimme saattaa sujahtaa huomaamatta suoria tai epäsuoria hiilijalanjälkimonstereita.

Välipalojen kunkku 

Viattoman näköinen  somasti rypytetty suomalainen perinneherkku notkuu markettien paistopisteiden tiskeillä ja eineshyllyillä odottaen nälkäisiä asiakkaita. Evakoiden mukana tulleesta karjalanpiirakasta on tullut teollistumisen myötä arkipäiväinen välipala, vaikka aikaisemmin se oli ainoastaan juhlapyhien herkku. Nykyään suomalaiset syövät 200 miljoonaa karjalanpiirakkaa vuodessa ja ryppyinen piirakka on jopa rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinnetuotteeksi.

Karjalanpiirakka on suomalaisille jollain tapaa pyhä asia, jopa niin pyhä asia, että sen alkuperä ja eettiisyys on hieman unohtunut. Sanotaan, että rypytyksestä selviää kenen keittiössä karjalanpiirakka on paistunut ja, että jokaisen emännän ryppyhelmat ovat uniikkeja. Piirakat voivat olla soikeita ja sieviä, tai vaikka kengänpohjankokoisia järkäleitä riippuen siitä, minkä paikkakunnan emännältä kysyy. Alkuperäinen karjalanpiirakka tehtiin rukiista, jonka kaveriksi lisättiin silloin tällöin myös vehnää sitkon vahvistamiseksi. Täytteenä käytettiin ohraa, perunaa, tattaria ja myös hirssiä. Riisiä lisättiin täytteeseen vasta, kun sitä alettiin saamaan Pietarin kauppamiesten kautta. Alkuperäisellä tavalla tehtyä karjalanpiirakkaa on mahdotonta saada, ellei itse ota kaulinta ja kattilaa sievään käteensä.

Kaukaa haettu

Karjalanpiirakka, jollaisena me sen tänään tunnemme parhaiten, ei ole ilmastoystävä.

Kaukaa tuodusta riisistä tehdyn karjalanpiirakan hiilijalanjälki voi olla jopa sianlihan luokkaa. Riisi viljellään veden alla ja sen viljelyssä syntyy metaania, joka on hiilidioksidiakin voimakkaampi kasvihuonekaasu. Koska riisi on maailman toiseksi viljellyin viljelyskasvi, on sen ilmastovaikutukset huomattavia. Riisin viljely aiheuttaa myös pahan kierteen, sillä ilman hiilidioksidipitoisuuden nousu kiihdyttää riisipeltojen metaanipäästöjä. Ilmastonmuutoksen myötä nousevat lämpötilat sen sijaan huonontavat riisisatoa, joten vapautuvan metaanin määrä nousee tuotettua riisikiloa kohden. Riisinviljely kasvaa jatkuvasti maapallon väkiluvun kasvun tahdissa, mutta pohjolassa syötyä riisiä ei voi selittää ruuan puutteella.

Riisin hiilijalanjälki on 2,5–6 kg CO2 ekv/kg. Perunalla ja muilla kotimaisilla kasviksilla hiilijalanjälki jää alle 0,4kg CO2 ekv/kg, joten kotimaisten raaka-aineiden suosiminen on tässäkin tapauksessa suositeltavaa. Lisäksi teollisesti tuotettujen karjalanpiirakoiden ainesosaluettelossa vilisee kovetettuja kasvirasvoja ja väriaineita.

Eväsrepulla

Päiväretkelle evääksi tarttuu useasti karjalanpiirakka ja pidemmillä vaelluksilla trangissa porisee usein riisi. Riisikakkukin on niin kevyt kantaa. Löytyykö kauppojen hyllyiltä vaihtoehtoja riisieväille? Lähiruokatrendin saattelemana kauppojen hyllyiltä löytyy onneksi monia leipä- ja näkkärivaihtoehtoja. Kotimaiseen kauraan, spelttiin, rukiin tai hirssiin leivotut leipomukset maistuvat varmasti vähintään yhtä hyviltä, kun salaisuuksien eväspiirakka. Metsäkattilaan voi laittaa hautumaan kotimaista kvinoaa tai perunaa ja muita juureksia retken päätteeksi.

Vaikka jättämällä karjalanpiirakat kauppaan ei pelasteta maailma, on välillä aina hyvä pohtia ruuamme alkuperää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s